Kulttuurikierroksen kohteet:

Veikko Mellasen patsaspuisto, Evakkokivet sekä Koskipirtti ja Museotalo.

Retken opas Ari Vilén kertoo Auran kulttuurikohteista ja paikallishistoriasta.

Retkellä tarjotaan kahvit & Aura 100 vuotta logoleivokset.

 

Perillä ollaan

Tästä päivitys jatkuu lähiaikoina. (:

Aloitamme Rauman kierroksen Rauman taidemuseosta oppaan johdolla. 

Museo on Hauenguanon alueella, joka on Unescon maailmanperintökohteisiin

kuuluvassa Vanhassa Raumassa sijaitseva aukio.  Alueen gallerioihin ja putiikkeihin
on mahdollisuus tutustua jalan, koska alue on pieni. 

Museossa pääsemme tutustumaan pysyvästi esillä olevaan Eino Valtosen kokoelmaan.

Tässä lahjoituskokoelmassa on teoksia Suomen taiteen kultakauden taiteilijoilta.
Vaihtuva näyttely Rauma Biennale Balticum puolestaan esittelee ajankohtaista
nykytaidetta Itämeren alueelta.

Rauman Pyhän Ristin kirkko on myös kävelymatkan päässä ja tutustumiskohteemme
kävelyyn innostuneille. 

 

 

Kuvat:  Äärimmäisenä oikealla keraamikko Kerttu Horilan luoma
             naishahmo, joka on suosittu kuvauskohde.

 

 

Villa Tallobo 

Vanhan Rauman alueelta ajamme lounaspaikkaamme Villa Tallbohon, 
keskustan ulkopuolella.

missä saamme nauttia maittavan lounaspöydän antimista vähän kaupungin

 

 

 

Lounaan jälkeen oppaat odottavat meitä kotikäynnille.
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo esittelee raumalaisen tehtailijapariskunnan
ainutlaatuisen edustuskodin ja taidekokoelman. Koti avattiin museona vuonna 1988.

 

 

 

 

Kotimatkalle Kauttuan Klubin kautta

Kahvihammasta alkoi kolottaa ennen kuin ehdimme kotiin. Poikkesimme kahville
viehättävään miljööseen vanhalle ruukkialueelle Kauttuan Klubille. 

 

    

 
 

 

Hämeenlinnan matkasta ei ole kuvia. 

 
___________________________________________________________________________________________________________________________                                                                                
     
  

GÖSTA

Ensin tutustuimme museo Göstaan, joka koostui vanhasta
Joenniemen kartanosta sekä vasta valmistuneesta palviljongista.
Näimme kartanossa Suomen kultakaudentaiteen helmiä museon
kokoelmasta, kuulimme kartanon ja Serlachiuksen teollisuussuvun
historiasta.  Paviljongissa saimme tutustua modernin taiteen huipputeoksiin
 ja tietysti upouuteen rakennukseen.

Aamupäivän ohjelma päättyi maittavaan lounaaseen ravintola Göstassa.  
Ateria kolmine ruokalajeineen oli kaikkiaan maittava, mutta jälkiruoka
sai matkalaisilta erityistä kiitosta.                                                               

Lauantai 31.8. on ruuhkainen päivä Joenniemessä.  
Alueella on myös Food Camp-tapahtuma piha-alueen lähiruokatelttoineen
ja paviljongin kokkiluentoineen.  Aulassa odottelemme jonkin aikaa
vuoroamme päästä kierroksille museoihin.

Gösta

Göstan kartanon yläkerrassa rikotaan rohkeasti rajoja kokonaistaideteoksella,
jossa kaunokirjalliset tekstit yhdistyvät taideteoksiin ja ripustukseen. 

Lue lisää näyttelyistä näistä linkeistä:

http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/21-gostan-ystavat/ 

WP_TEMP_LINK_http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/23-malli-ja-hullu-kuvailija/

Kartanon kultakauden helmistä siirryimme paviljongin näyttelyyn.

Paviljonki

Serlachius-museo Göstan kesän 2014 päänäyttely uudessa paviljongissa
asettaa rinnakkain pop-taiteen kansainväliset ja suomalaiset klassikot. 
Niiden kanssa vuoropuhelua käyvät suomalaisten ja kansainvälisten 
nykytaiteilijoiden teokset.

Lounaan jälkeen Gustaf-museoon.

Vaikuttava museorakennus valmistui G.A. Serlachius Osakeyhtiön
pääkonttoriksi vuonna 1934. Vuorineuvos Gösta Serlachius halusi
luoda siitä yhtiönsä käyntikortin. Funktionalismia edustava pääkonttori
koristeltiin maineikkaiden taiteilijoiden töillä ja varustettiin aikansa
parhaalla talotekniikalla. 

Näyttelyiden aiheet liittyvät historiaan tai melkein mihin tahansa
elämänilmiöön. Usein niillä on yhtymäkohta elämänmenoon pienellä
suomalaisella paperiteollisuuspaikkakunnalla. Museon uuden
perusnäyttelyn pääosassa oli Mäntän ensimmäinen patruuna
Gustaf Adolf Serlachius. Uhkarohkeista liiketoimistaan tunnettu Serlachius
kuului suomalaisen paperiteollisuuden uranuurtajiin.
Museo on nimetty tämän särmikkään persoonan mukaan. 

Gustaf-museossa pääosassa ovat tarinat. Uteliaat ja yllättävät näyttelyt
avautuvat kävijöille draamaa ja eri medioita hyväksi käyttäen. Museo on
niittänyt mainetta ja saanut palkintoja omintakeisilla näyttelytoteutuksillaan. 

   Paperiperkele

Paperiperkele tarjoaa kävijöille vahvasti dramatisoidun näyttelykokemuksen.
Kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachiuksen tarina kuljettaa katsojat kahdeksan
kohtauksen reitillä tunnelmasta toiseen. Niissä puheenvuoron saavat
Serlachius itse, hänen perheensä, vihamiehensä ja ystävänsä.

Lue lisää:

WP_TEMP_LINK_http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/1-paperiperkele/

Mäntästäkö kulttuuripääkaupunki?

 

No ei, Turkuhan voiton nappasi 2011, mutta hankkeesta ja Mäntän
kulttuurikaupungista löytyy asiaa tästä linkistä.

WP_TEMP_LINK_http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/2-gustafin-enkelit-operaatio-taidekaupunki/

Yksi kuva vielä ja sitten kotiin

  


Kauniissa säässä saimme taas retkemme tehdä.  Ensi vuodenkohdetta
ei ole vielä hahmoteltu.  Matka toteutettaneen samaan tapaan kuin
aikaisemminkin.

Hyvää vuoden loppupuolta kaikille!

_______________________________________________________________________________________________ 

Kulttuuriretki Kemiönsaarelle 31.08.2013

Retken aiheena oli "Amoksen jalanjäljissä" 

Amos Anderson
syntyi 3. syyskuuta Kemiössä ja kuoli 2. huhtikuuta 1961 Dragsfjärdissä.
Hän oli suomalainen liikemies,
lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti eli taiteen tukija.
Hän testamenttasi  omaisuutensa Konstsamfundetille, joka mm. pitää yllä
Amos Andersonin taidemuseota Helsingissä ja Söderlångvikin kartanoa
Kemiönsaarella Dragsfjärdissä. 

Tutustumiskohteina olivat Sagalundin museo ja Amos Andersonin aikanaan
isännöimä  Söderlångvikin kartano sekä Kemiön kirkko.  Asiantuntevina
oppainamme toimivat Jarmo Kujala Sagalundissa ja Marjatta Grenman
Söderlångvikissä ja Kemiön kirkossa.

Oppaamme Jarmo Kujala kätteli ja toivotti kaikki retkeläiset henkilökohtaisesti
tervetulleiksi Sagalundiin.  Sagalundiin tutustumisen aloitimme kahvilla Cafe Adélessa,
kävimme museokaupassa ja monipuolisessa näyttelyssä päärakennuksen yläkerrassa.  

 
Pienoismalli Villa Sagalundista, rakennuksesta, joka on olemassa Sagalundin museokylässä.  
Villa Sagalund on rakennettu 1911 ja rakennus kertoo asukkaidensa, kahden kemiöläisen
kulttuuripersoonan Nils Oskar Janssonin ja Adéle Wemanin elämästä.  

___________________________________________________________________

Lähdimme kävellen Sagalundin puistoon 

Jansson perusti Sagalundin museon vuonna 1900. Museopuisto on kuin pieni kylä kylässä,
missä kesäisin voi tutustua mm. koulunkäynnin historiaan, käräjälaitoksen tapahtumiin ja
maalaistalon elämään. Ulkomuseo on myös kasvitieteellinen museo.

 


Koulussa istuimme vanhaan malliin hiljaa, viitattiin, noustiin vastatessa ylös, niiattiin
ja puhuttiin selvästi ja kuuluvasti mitä karttakepillä taululta näytettiin.
Aakkoset kuulusteltiin.  Opettelemista oli vanhoihin hyviin tapoihin, vaikka lähes kaikki
olimme niitä omana kouluaikanamme joutuneet noudattamaan. Suvivirren veisuu meni
muuten hyvin, mutta opettajan (oppaamme Jarmo Kujala) kanssa meillä ei ollut samoja
sanoja.  Virsikirjoja on aikojen kuluessa uudistettu siis useamminkin.

Kaunis kesäsää teki tutustumisen ulkomuseoalueeseen mukavaksi.

 
Maitolaituri, ennen niin yleinen rakennelma tien varsilla.

 
Harakka, tuulimylly, joka otettiin mukaan, kun muutettiin muualle.


Häpeäpaalu Kemiön vanhan käräjätalon edessä.  Tämä laite kirvoitti kielet
monenmoiseen keskusteluun. Voisiko sillä olla edelleenkin käyttöä?

 

Tuvan pimeydessä

ja valoisalla ikkunalla

 
Katsellaan kohti Villa Sagalundia, Nils Janssonin ja Adéle Wemanin taloa.
Sinne päästään sisään tutustumaan.

Adélen puolelta

Nilsin puolelta




__________________________________________________________________
Labbnäs

Sagalundin jälkeen ajoimme Labbnäsin Lomakotiin lounaalle saaristolaispöytään.  
Amos Anderson lahjoitti aikanaan entisen emäntäkoulun Dragsfjärdin Martoille,
jotka edelleen ylläpitävät mainiota loma- ja ruokapaikkaa.  Nälkä oli jo niin kova,
että Labbnäsistä ei tullut otettua kuin yksi kuva, rantasauna, joka on Dragdsfjärd-järven rannalla.

__________________________________________________________________

Labbnäsistä matka jatkuu Söderlångvikiin. 

Söderlångvikin ja Amos Andersonin vaiheita meille selvitti Marjatta Grenman,
loistava kultamerkkinen oppaamme.
Taustalla näkyy kartanon viljelyaluetta tuhansine omenapuineen.
Omenaviljelyksessä on kaikkiaan 23 hehtaaria.
Omenatarha on yksi maamme suurimmista.







Tässä olemme kulkeneet jo puutarhurin asunnon ohi, nähneet sivuvasemmalla tilanhoitajan
entisen asunnon ja saapuneet Amos Andersonin autotallille. Opastushetki, oppaan takana
tosiaan autotallin seinä.  Kuvapatsaat ovat jääneet yli Svenska Teaternin rakennuksesta,
joka oli AA:lle "oma teatteri".

Lähestymme jo Söderlångvikin kartanoa, mutta kierrämmekin rakennukseen poikkeuksellisesti
rannan kautta.  Olemme harvinainen seurue, kun meillä on aikaa.  Kuulimme sen jo edelliseltäkin
oppaaltamme. Mielellämme halusimme nähdä enemmän kuin tavallisesti on mahdollista nähdä.




Rannan puolelle kartanon pihalle valmisteltiin illan tapahtumaa, kesän päättäjäistilaisuutta.
Muinaistuli sytytetään klo 20. Monin paikoin tapahtumaa vietetään Venetsialaisten nimellä.

Aurinkokello näyttää olevan puoli neljä. Kesäaikaan siirtäminen ei käy kätevästi.


Pääsisäänkäynnin istutuksia. 




 

 




Talon isäntä

 
Kiinnostuksen kohteena Marcus Wallenbergin tuoma lahjakello



___________________________________________________

Sitten siirryimme yläkertaan.  Istuttiin leppoisasti ja kuunneltiin suurella mielenkiinnolla Marjatta Grenmanin tarinoita Amos Andersonin huikeasta elämäntarinasta.






Ja takaisin kohti Kemiötä.  Matkamme jatkui vielä Kemiön kirkkoon.

____________________________________________________

____________________________________________________

Kaunis sää suosi retkeämme tänä vuonna. Monet retkeläiset olivat käyneet
Söderlångvikissä aikaisemminkin, useat jopa tämän vuoden toukokuussa,
mutta paikka tarjoaa nähtävää ja Amos Andersonin elämäntarina kuultavaa
moneksikin kerraksi.  "Minne mennään ensi vuonna?" oli kysymys,
mikä esittettiin paluumatkalla useaankin kertaan.  Vielä ei vastaus ole valmiina,
mutta talven mittaan tutkaillaan mielenkiintoisia kohteita.  Nähdäänhän ensi vuonnakin?

 ___________________________________________________________________ 

Kulttuuriretki Hankoon 01.09.2012

Toivo Anttila-toimikunta järjesti kaikille avoimen retken Hankoon.
Ilmoitus retkestä oli kevään Aurankukassa, kunnan tiedostuslehdessä kuntalaisille,
joka jaetaan jokaiseen auralaiseen talouteen.

Retkelle osallistui 47 henkilöä.

Retken teemana oli Mannerheim Hangossa. 

Hangon vierailu aloitettiin kahvila-ravintola Neljän Tuulen Tuvalta, missä nautittiin
aamukahvi ja maukas lohileipä. Neljän Tuulen Tupa on 1920-luvulla ollut 
kenraali C.G.E. Mannerheimin omistuksessa. 

Retki jatkui kiertoajelulla Hangossa.  Luontevana ja osaavana oppaana oli Anita Valmiala. Hangon museossa tutustuttiin näyttelyyn "Hymyilevä kenraali - Mannerheim Hangossa".  Oppaana oli  museonjohtaja Marketta Wall. Näyttelyn näkökulmana oli kenraali yksityishenkilönä.