blank

blank
blankblank

Turun Sanomat 23.12.1994:
KULTTUURI

Puimakoneen kylkeen piirretty kuva
innosti Toivo Anttilan taidekouluun


Kuva Turun Sanomien kuva-arkistosta

Pienen auralaisen rivitalokaksion keittiön ikkunalla joulukaktus on avannut
punaisen kruununsa juhlan kunniaksi. Virkattujen pitsiverhojen läpi voi
katsella pihamaalla hyppelehtivää harakkaa, joka etsii einettä tai aarretta
tiheän kuusiaidan reunustaman ojan pientareelta. Lumettomassa maisemassa
on hiljaista alakuloa, jonka katkaisee vain ohi ajavan liikenteenja koulusta
palaavien lasten äänet.

Olohuoneen parisataa vuotta vanhassa keinutuolissa istuu 84-vuotias
Toivo J. Anttila, jonka titteliksi sopivat yhtä hyvin taidegraafikko,
valokuvaaja, kaitafilmaaja ja eläkkeellä oleva metallimies.
- Asetan sitten muutamia ehtoja tälle haastattelulle, Anttila sanoo
kättelyssä tulijoille.  Toivo Anttila alkoi varoa julkisuutta sen jälkeen,
kun hänen näyttelytyönsä joutuivat Aurassa ilkivallan kohteeksi. Hän
näyttää paria maalaustaan, jotka on viillelty pahoin. Yksi saatiin korjatuksi
niin hyvin, että se ripustettiin paikallisen ruokalan seinälle.
- Pahantekijöitä on nykyisin maalla siinä kuin kaupungeissakin.
Mihinkään ei enää voi luottaa, Toivo J. Anttila sanoo. Toisaalta hän ei pidä
kovin väliä sillä, jos vanha polkupyörä seisookin lukitsemattomana ulko-oven
suussa.

Ei yksin taiteesta
Turun piirustuskoulussa vuosina 1933 - 37 opiskellut Anttila ei pidä
itseään varsinaisen taiteilijana. Ei sittenkään, vaikka hänet on kelpuutettu
taiteilijamatrikkeliin, jonne hyväksytään vain ammattilaisia.
- Olen työskennellyt ammattivalokuvaajana ja metallimiehenä lähes koko
aikuisikäni ja tehnyt siinä sivussa grafiikkaa, Anttila kertoo.
Samaan aikaan Toivo Johannes Anttilan kanssa opiskelivat piirustuskoulussa
mm. Tuulikki Pietilä ja Osmo Laine, jotka molemmat ovat nykyisin professoreita.
Samoin Maija Karma ja Helmi Kuusi, kaksi maineikasta
kirjankuvittaja-taiteilijaa. Koulun opettajina toimivat tuolloin mm. Ragnar
Ungern, Theodor Schalin, Anders Holmqvist ja Harry Henriksson.
Anttila muistelee kuudenkymmenen vuoden takaisia opiskeluaikojaan Turussa.
- Tuolloin kouluun hyväksyttiin vähemmänkin lahjakkaita. Näin olen ajatellut
jälkeen päin, sillä tänä päivänä en läpäisisi karsintoja.
- Tosin olin kova piirtämään jo lapsena, ihan pahantekoon asti. Kaiversin
mukulana mm. oman puumerkkini tämän keinutuolinkin kädensijaan, Toivo J. sanoo
ja osoittaa vieraalle vanhan nakkilalaisen ylimääräisiä "koristeita".
- Naapurissa oli poika, joka myös mielellään töhersi piirroksia milloin
minnekin. Ihastuin kerran tämän pölyisen puimakoneen kylkeen piirtämästä
Töykkälän Tiinan muotokuvasta. Taisi siinä olla yksi syy, miksi minäkin halusin
tulla taiteilijaksi.


Kuva Turun Sanomien kuva-arkistosta


Välillä rahaa tienaamaan
Anttilan Toivon isä ja äiti olivat molemmat olleet useamman kerran tahoillaan
aviossa, ja sisar- ja velipuolia oli paljon. Toivo Johannes syntyi 9.12. 1910
isän ollessa tuolloin jo iäkäs mies. Vanhin velipuoli oli Toivon syntyessä
nelikymppinen.
- Isä oli tallettanut perintöosani pankkiin ja sain nostaa rahat vasta 24
vuotta täytettyäni, Toivo Anttila muistelee.
- Silloisella viissatasella olisi saanut hyvän läänin metsää, mutta ei sillä
kovin kauan opiskeltu. Vaikka korkojakin oli kertynyt vuosien aikana kolme
kertaa talletussumman verran, raha riitti hädin tuskin kolmen kuukauden
täysihoitomaksuihin Turussa.
- Asuin piirustuskoulun aikoihin Raunistulassa yhdessä kauppiasperheessä.
Vuokra ja ruoka maksoivat 400 markkaa kuussa. Lopulla satasella piti sitten
kituuttaa muut menot.
- Minun oli pakko mennä välillä Auran nahkatehtaalle töihin, jotta sain
maksetuksi velkani ja vielä seuraavan vuoden opiskelurahatkin. Piirutuskoulusta
sain todistuksen 1937.


Kuva Turun Sanomien arkistosta.
Rivitalon ulkovarastossa Toivo J. Anttilalla on oma pieni työnurkkaus.
Siili on yksi Toivon viimevuosien lempiaiheita.



Näyttelyitä myös ulkomailla
Ensimmäisen kerran Anttilan töitä oli näytteillä Turussa vuonna 1936. Pari
vuotta myöhemmin hän pääsi NGU:n yhteisnäyttelyyn Lontoossa.
Anttila teki varhaisina taiteilijavuosinaan lähinnä metalligrafiikkaa, mutta
myös öljytöitä. Vähitellen hän siirtyi puupiirroksiin ja linokaiverrukseen,
jotka hänen mielestään olivat puhtaampia ja osin myös helpompia tekniikoita.
Itse asiassa ne soveltuivat parhaiten Anttilan taiteilijalaatuun.
Mutta pian valokuvaus vei miehen lähes kokonaan.
- Aloin valokuvata Helsingin olympiavuonna -52. Valokuvauksesta tuli pian
leipäpuuni. Kaitafilmaus oli seuraava askel. Olin perustamassa Turun
Kaitaelokuvaajia vuonna 1954 ja olen sen toiminnassa yhä mukana, Anttila kertoo
ylpeänä. Haastattelun jälkeisenä päivänä tämä ketterä 84-vuotias kaitafilmaaja
sanoi lähtevänsä Turkuun Elokuvaajien pikkujouluun.

Animaatioita ja ex libriksiä
Toivo J. Anttilan monipuolisuudesta saa jonkinlaisen väläyksen myös hänen
asunnollaan. Olohuoneeseen pystytetty kuvauslaitteisto kertoo miehen
elokuvaharrastuksesta, seinät kertovat toisenlaisesta taiteen tekemisestä, ja
keittiössä sekä ulkovaraston tiloissa on monenlaista grafiikantyöstämisen
apuvälineistöä.
Hän näyttää muutamaa ex libristä, jotka ovat olleet esillä syksyllä
turkulaisessa Brahen galleriassa. Pöydällä on mm. taiteilija Pentti Koivikon
kaunis punatulkkuaiheinen ex libris sekä auralaiselle Irma Kaukiselle tehty
grafiikanlehti, jonka aiheena on kissa.
Tänä jouluna Anttila lähettää myös omatekoisia joulukortteja ystävilleen.
- Ei tämä ole mikään traditio. Nyt tuli vain sellainen into, että teen kortit
itse, Toivo sanoo ja näyttää kaunista kynttiläaiheista grafiikkakorttia.
Poikamiehenä elämänsä viihtynyt Anttila sanoo viettäneensä monet joulut
turkulaisen ystäväperheen luona.

En välitä myymisestä
Toivo J. Anttila on kotikylässään ja -pitäjässään tunnettu persoonallisuus,
jolla on tuttuja jopa tasavallan julkkisten joukossa. Melkein naapurintyttöä
Eeva Kuuskoskea Toivo Anttila sanoo vuosia sitten jopa filmanneensa Aurajoesta
tekemäänsä kaitaelokuvaan. Toivo J. kehuu Eevaa oikein mukavaksi ihmiseksi.
Toivon olohuoneen lipaston päällä on rivi viirejä ja muita muistoja. Seinillä
on kunniakirjoja kehyksissä sekä omia että taiteilijaystävien töitä.
- Nuo Voitto Vikaisen maalaukset ovat hyvin rakkaita, koska Voitto oli läheinen
ystäväni, Toivo J. sanoo ja kertoo niiden syntyvaiheista.
Jokaiselle lähivuosien tapahtumalle, kodin esineelle ja arkiston
lehtileikkeelle Toivolla on selitykset ja selvitykset kerrottavanaan. Aika
vierähtää nopeasti iltapäivän hämärään.
- En ole koskaan tehnyt taidetta raha mielessä. Tärkeämpää aina on ollut
tekemisen ilo.
- Haluan tehdä vielä ainakin yhden kaitaelokuvan, Toivo Johannes sanoo, eikä
ole lainkaan sen oloinen, että aikoisi asettua kokopäiväiseksi eläkeläiseksi.
- Viimeksi tein videoanimaation Raja joka kertoo Suomen historiasta. Sain sillä
kunniamaininnan Helsingissä.
- Minua ovat kriitikotkin kohdelleet elämän verralle siksi hyvin, ettei sieluun
jo jäänyt arpia. Fyysisesti olen ikäni ollut terve. Kerran minut on leikattu,
mutta nyt ei vaivaa mikään, Toivo Johannes sanoo ja alkaa valmistella
pikkujoulumatkaansa Turkuun.

RAILI SUOMINEN

Etusivun vinkki:

Auran Anttila on
taiteen monitoimimies

84-vuotias Toivo J. Anttila on opin saanut taiteentekijä, vaikka pitääkin
itseään ensisijaisesti valokuvaajana ja metallimiehenä. Kummastakin ammatista
hän tosin on ollut virallisesti eläkkeellä jo vuosia, mutta joutenoloon hän ei
ole tyytynyt.
Nykyisin Anttilaa kiehtoo ennen muuta kaitafilmaus, jossa hän on saanut
kunniamainintojakin kilpailuissa. Ikänsä poikamiehenä elellyt graafikko
tunnetaan mm. ex libristen tekijänä.

blankblank

   

© 2006 Auran Virtuaalimuseo - Sivuston toteutus Trival Oy

blank