Kuvassa Topi on vanhempiensa Matti Juhonpoika Anttilan ja Emma Josefiina o.s. Knuutilan kanssa. Kuvassa Topi on n. 4-vuotias.
Perhe asui Anttilan talossa Topin velipuolen Aleksaterin, isän ensimmäisestä avioliitosta, ollessa talon isäntänä. Myöhemmin perhe muutti joen toiselle rannalle pieneen torppaan. Liekö syynä ollut se, että Anttilan talossa oli silloin vankikuljetuksen etappipaikka ja talossa oli kaksi vankityrmää. Näitä asioita ja monia muita lapuutensa tarinoita Topi kertoo pitkässä kirjeessään sukulaismiehelle. Kirje on kokonaisuudessaan museon Omia kertomuksia osassa Kirje sukulaismiehelle.
Topi muistelee itse kirjoittamassaan tekstissä lapsuuttaan mm. näin:
Luonnonmuodostukseltaan paikka oli ja tietysti on vieläkin viehättävä, vaikka on paljon muuttunut. Tilalle on rakennettu komea omakotitalo. Luonto on muodostunut eräänlaiseksi solaksi, kun tontin elinpihapiirin vierestä virtaa pieni puro muutamilta kohdin kalliossa. Mainiot lapsuuteni leikkipaikat. Muistelen lapsuuttani onnellisena, vaikka äitini kuoli 1916 ollessani n. 5-vuotias. Muistan olleeni juuri tällaisella kalliopurolla leikkimässä, vähän pois kotipiiristä. Minulle tultiin sanomaan, että äiti on kuollut. Kysyn, osaako 5-vuotias ottaa asian vakavasti? – – –
Jo tässä pienessäkin kertomuksen pätkässä näkyy Topin suhde luontoon, mikä on myöhempinä vuosina ollut hänen luovan toimintansa innoittaja.
Topin äitiä pidettiin ankarana kasvattajana, vaikka Topi ei itse äitään sellaisena ole kokenutkaan. Topin kertomukssa on monta juttua liittyen äitiin, kanajuttu, taikinajuttu ja kauppareissu.
Topi muutti myöhemmin isänsä kanssa takaisin Anttilan taloon ja aloitti koulunkäynnin. Siitä Topi kertoo seuraavasti:
Vuonna 1919, kun Suomi oli itsenäinen, säädettiin laki, jota sanottiin oppivelvollisuuslaiksi. Kansankielellä koulupakoksi. Koulussa en ollut mikään välkky. Muu ei kiinnostanut kuin piirustus ja luonnonoppi, varsinkin linnut. Isä ei paljon pakotellut lukemaan. Myöhemmin sentään kiinnostuin käsitöistä. Iltapäivät menivät kelkka- ja suksimäessä Kansakoulu tuli käytyä isäni eläessä, keväällä 1925. Samana kesänä hän sairastui vuoteen omaksi. Kuoli 25.7.1925.
Kuva Elin Kuukkasesta oppilaineen Asemanseudun koululla 1920-luvulla. Toivo Anttila keskellä opettajan vas. puolella.