1984 Kunnallinen Viikkolehti

Kunnallinen Viikkolehti
23.11.1984
Tauno Tauriainen

ANTTILAN TOIVO AURASTA

London april 1938. Pohjoismaisen graafisen taiteen näyttely. Suomen edustajana luettelossa huomaamme Auranmaan oman pojan Toivo Joh. Anttilan. Seura, jossa Toivo poika tuolloin esiintyi, oli kova ja hirmuinen. Aukusti Tuhka, Erkki Tanttu, Lennart Segerstråle, Greta Schalin, Tuulikki Pietilä jne. Mitä tästä? Ei muuta kuin se, että pitkä on Toivo Anttilan taiteilijan taival grafiikan osalla ollut.

Vuonna 1946 törmäämme Anttilan nimeen Oslossa, jossa oli pohjoismaisen taidenäyttely. Jälleen grafiikan tiimoilla. Selaillessani vanhoja lehtiä 30-luvulta, törmään myös Toivo Anttilaan. Nyt tässä tapauksessa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulun näkövinkkelistä. Kaudelta, jossa koulun rehtorina toimi Ragnar Ungern. Mies, joka persoonallaan ja tekemisillään jätti lähtemättömän jäljen tuon ajan kuvaamataiteita opiskeleviin toisiin persoonallisuuksiin.

Vuoden 1938 Seura-lehti muuten kummastelee sitä seikkaa piirustuskoulusta puhuessaan, että täytyykö taiteilijalla olla pitkä tukka. Kuvia katsoessa tukat ovat pituudeltaan nykyistä asevelvollisuusmuotia. Tämä pienenä sivuseikkana.

Katselen Anttilan grafiikanlehteä vuodelta 1934. Turun linnan portaikkoa. Tummansävyistä, pehmeävalörista kuvaa. Tunnelmointia. Toinen vedos on vuodelta 1936. Sama linna. Kalteri-ikkunan edessä tuoli ja jykevä pöytä. Samat sävyt, sama aistikkuus. Taito. Kun näitä töitä katselee ja vertaa niitä nykyisiin Anttilan töihin, on niissä pienoista yhtäläisyyttä. Päällimmäisenä tunnelma.

Tässä nyt parhaillaan avoinna olevan Auran pääkirjastossa sijaitsevan näyttelyn tunnelmaa edustaa ”Karitsojen aamu”. Siitä voi vetää suoran viivan vuosikymmenien taa. Aikaan, jolloin ei ollut tiedossa tämänhetkinen tulevaisuus. Nykyisyys. Eli, onko ihmisen perusminä kuvataiteessa hiljaa eteenpäin soutava. Kylläkin matkatessa kehittyvä ja rikastuva, mutta perusluonne säilyy samana. Anttilan kohdalla tämä näyttää pitävän paikkansa. Ehkä hänen elämänsä kolahdukset eivät ole olleet niin voimakkaita, että ne olisivat suistaneet hänen kuvantekemisensä huimiin eroavaisuuksiin hänen muuten tasaisessa kehityksessään. No, kyllä Topikin irrottelee. Joskus huumori silmäkulmassa. ”Luurankotorso ja sydän” ovat tämän suunnan edustajia. Värillisellä palapelipohjalla ihmisen pystyssä pysymisen raaka-aineet ja elämän veren tahdistaja, huumoria, mutta myös asiaa.

Irrottelee Toivo myös muuten. Hän on päättänyt tätä nykyä katsoa miltä moderni taide tuntuu. Kuvioita, värejä, samoja pintoja eri värein – erilaista tunnelmaa, vaikutusta. Toteaa samalla, että abstrakti taide on loppujen lopuksi erittäin vaikeaa. Tästä tekotavasta osoituksena hänen ”Nimetön”-sarjansa.

Kun palaamme takaisin perinteiseen tekemiseen, voimme näyttelystä poimia ”Nuoret männyt”. Valkoisesta tumman harmaaseen. Nuokkuvuutta ja lumen hiljaisuutta maisemassa. Sama ”Lumi ja jää”. Grafiikka ”Siipirikko” taas kertoo erään myllyn tarinan, sananmukaisesti siipirikon. Jyhkeä käsittely ja vahvat viivat. Selkeä rytmi ja asetelmallisuus. Samaa voi sanoa työstä ”Vanha talli”.

Kun kysyy Toivolta sitä, miksi hän viihtyy grafiikan parissa, hän sanoo olevansa näpertelijä Pikkutarkka kuvaaminen sopii hänen luonteelleen. Se on hyvä se. Tässä Auran näyttelyssä tästä osaamisesta on hyviä esimerkkejä. Saa nähdä mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Topilla pitäisi olla 75-vuotisjuhlanäyttely keväällä 1985, mutta kun Topilla tuntuu olevan kiire. Uuteen asuntoon muutto jne.

Toivotaan, että Topi kuitenkin tuon näyttelyn järjestää. Muuten. Olisi mielenkiintoista nähdä jossain näyttelyssä osa Toivo Anttilan laajasta valokuvakokoelmasta, joka valaisee aika selkeästi tämän alueen historiaa, henkilöitä ja kyläyhteisöjä.

Toivo Anttilan grafiikan näyttely on Auran pääkirjastossa avoinna 30.11.84 saakka kirjaston aukioloaikoina, jotka ovat seuraavat: maanantai klo 17.00-20.00, tiistai klo 12.00-15.00, torstai klo 16.00-19.00 ja perjantai klo 16.00-19.00

Tauno Tauriainen